Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: Statussymbolit Yöllä on satanut lunta. Mutta...

Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: Statussymbolit     Yöllä on satanut lunta. Mutta...: Statussymbolit       Yöllä on satanut lunta. Mutta keli on onneksi niin kostea, että hyvässä lykyssä tuostakin vielä päästä...

Statussymbolit

 

 

 

Yöllä on satanut lunta. Mutta keli on onneksi niin kostea, että hyvässä lykyssä tuostakin vielä päästään. Ja toivottavasti syksy muuttuu talveksi ja talvi kevääksi ilman lunta ja pakkasta.

 

Nuoskainen lumi havahdutti! Tajusin että syyslannoite on levittämättä ja kukkapenkit paskaamatta. Jotaki kuitenkin olen saanut aikaiseksi. Syksyn mittaan olen istuttanut yli 200 kukkasipulia!

 

TERVETULOA KEVÄT! Ja mahdollisimman äkkiä!




Kesällä rakentamani kasvimaan reunus on nyt sitten isketty täyteen sipulia: tulppaaneja, laukkoja, narsisseja ja joitakin pieniä jotka putkahtaa esille aikaisin keväällä. Etupihalle piti väsätä lisää kukkapenkkejä, että sain kaikki sipulit maahan.

 

Mutta sen olen oppinut, että rakennuksen seinustalle tulppaaneja ei kannata istuttaa, koska valoa kohti hakeutuessaan ne kasvattavat pitkän ja kieron varren. Kauneimmillaan tulppaani on jos se saa valoa joka suunnasta.

 

 

Ja miten ne voiki olla niin täydellisiä? Kukkasipuleita on miellyttävä käsitellä ja kaunis katsoa. Paperinen kuori rapisee käpälissä, mutta sisus on napakka ja kätkee sisäänsä elämän.
Istuttaminen on rentouttavaa ja se tehdään yleensä silloin kun kesä on ohi tai kun kesä ei ole vielä edes alkanut. Niillä on ihan oma aikataulunsa.

 

Haluatteko kuulla tulppaanien mielenkiintoisesta historiasta? Ihan sama, kerron kuitenkin.

Tulppaanit  ovat kotoisin Vähä-Aasiasta, mahdollisesti jostain Himalajan juurilta. Ne päätyivät Turkkiin kauppiaiden mukana n. 1500-luvulla. Turbaania muistuttavan tulppaanin nimi juontaa juurensa Turkista.
Varakkaat turkkilaiset lämpesivät tulppaaneihin. Jotkut sulttaanit käyttivät rahaa enemmän tulppaanitarhoihin kuin haaremeihinsa.
 

 

Tulppaanin matka jatkui Hollantiin, jossa sipuleja käytettiin ensin ravintona. Kun maku ei ollutkaan tarpeeksi hyvä, sipulit nakattiin tunkiolle ja voilá sinne puhkesi näyttävä kukka!

Hollantilaiset hullaantuivat tulppaaneihin ja tulppaaneista tuli varakkaan väen statussymboleja. Kukkien mystisyyttä lisäsi sipuleissa elävä virus, joka sai aikaan erilaisia värimuunnoksia. Sijoittajat yrittivät arvailla tulppaanin uusia muotivärejä ja kauppa kävi kuumana.
Koska sipuleita myytiin vain kesäkuusta syyskuuhun, tulppaanin sipuleja myytiin muuna aikana ”futuurikauppana”. Kaikki joilla oli vähänkään varaa käyttivät rahansa kukkasipuleihin. Kauppaan osallistuttiin vaikka siihen olisi  mennyt elinikäiset säästöt ja katto pään päältä.

Tulppaanimania oli vuosina 1634-1637 Alankomaissa tapahtunut sijoituskupla. Mahdollisesti Euroopan ensimmäinen lajissaan.
Korkeimmillaan tulppaanien hinnat olivat vuonna 1637, silloin yhdestä tulppaanin sipulista (Rembrantiksi kutsutun Semper August-tulppaanin sipuli) maksettiin summa joka vastaa 1,4 miljoonaa euroa! Yhdestä kukkasipulista!

Talouskuplan puhjettua monet menettivät rahansa. Mutta tulppaanien kasvattaminen jatkui Alankomaissa. Nykyään Hollanti tuottaa 65% kukkasipulien maailmankaupasta.

Toisen maailmasodan aikana tulppaanin sipuleja käytettiin jälleen ravintona. Wikipedian mukaan ne maistuvat maapähkinälle. Tulppaanin sipulit maistuvat myös myyrille!

Näistä ensimmäisiä jotkut ovat syöneet, toisia lähes kaikki ja kolmansia tuskin kukaan.

Myyriä voi yrittää torjua istuttamalla tulppaanien lähelle narsisseja ja keisarinpikarililjaa. Näin on mulle asiaan perehtyneemmät väittäneet.
Keväällä nähdään toimiiko!

Sen verran vielä nuita kevään airuita kehun, että kyllä niiden yksinkertaisessa kauneudessa on jotaki lumoavaa. Ja helposti tunnistettavaa. Näyttäkää tulppaanin kuvaa pienelle lapselle ja kysykää että mikä se on. Varmasti tunnistaa!

Tätä kirjoittaessa lumi on sulannut terassilta ja puiden alta. Sade ropisee katolla.

Hyvä niin.

Piti vielä guuglata Semper Augustin kuva. Kaunis puna-valkoraidallinen kukka.
Ja Keukenhof, sinne pitäis joskus päästä.