Puutarhakääpiö elää kasvuvyöhykkeellä 1, 80-luvun omakotitalossa, 600 neliömetrin vuokratontilla.

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015



KOHTUUTON OPTIMISMI ON PUUTARHUROINNIN KULMAKIVI





On maaliskuu. Talvi oli leuto ja maaliskuun alussa lunta on enää siinä mihin sitä talvella kasattiin. Siis kukkapenkkien päällä.

Uuden kevään kynnyksellä teen hyviä päätöksiä:
1) Kesällä piha tulee olemaan loistavassa kunnossa.
2) Laitan uuden perennapenkin: pioneja, ritarinkannuksia, isotähtiputkia ja tietysti kurjenpolvia.
3) Takapihan vallattuun nurkkaan rakennan itselleni Lataamon. Projektista annan väliaikatietoja täällä. Lupaan sen!

Kävin siemenkaupassa muutama viikko sitten. Hurahdin yksivuotisiin jotka voi kylvää suoraan maahan: kahta sorttia unikkoa, illakkoa, sinisievikkiä, sinivarjoa, ruiskaunokkia, kiurunkukkaa, kirjokiertoa, punakosmosta ja leukoijaa.
Esikasvatukseen menevät perinteiset keijunmekko, elämänlanka, kelloköynnös, tuoksuherne ja ruusupapu.

Kevät on puutarhakääpiön parasta aikaa koska keväällä kaikki on vielä mahdollista! Sydän on täynnä riemua ja asenne kohtuuttoman optimistinen. Epärealististen haaveitten toteutuminen on ihan nurkan takana!

Maaliskuussa on tietysti myös Puutarhamessut. Niihin minua ei yksin päästetä.


Pikkulinnut laulaa! Celsiukset on plussalla! Lempeä aurinko herättelee pihaa uuteen kesään!
Ystävät, se on täällä! 
KEVÄT! 




sunnuntai 25. toukokuuta 2014

KESÄ TULI PUUN TAKAA


 


Toukokuun puolivälissä hellelukemat paukkuivat. Selssiuksia oli pihalla yli 25 kappaletta, merkiltään plussaa.
Nurmikko on leikattu jo kahteen kertaan ja paikat on keltaisena siitteestä.


 
Kesä tuli puun takaa. Tarkemmin sanottuna tuomen puolikkaan takaa. Puolikas se on siksi että naapuri leikkautti kaikki oksat omalta puoleltaan ja siihen sillä oli tietysti täys oikeus, koska ite se tuon tuomen on istuttanu aikoinaan keskelle raja-aitaa.
Nyt meidän puolikas varistelee kukkiaan valkoisena sateena.




Muistanette kun varoittelin ennenaikaisesta siemensyöksystä? Itse en näköjään koskaan opi. Esikasvavat kelloköynnökset kiertyivät takkuiseksi köydeksi joka oli pakko setviä ja virittää nätisti köynnöskaareen. Halla ne tietenkin pani.


 





Tuhoa on aiheuttaneet myös myyrät, ovat vetäneet, perkeleet, krookuksen sipulit naamaansa. Jos vastaan tulee myyrä jonka hengitys haisee sipulille, niin vetäkää turpiin ja kertokaa minulta terveisiä.










Pikkulinnut jaksaa! Jatkuva sirkutus kestää ympäri vuorokauden. Yöllä ne lepää hetken ja aloittaa taas uusin voimin ja entistäkin äänekkäämpinä. Linnunlaulu tuo kesän korviin.



Etupihalta löytyi 2 kotiloa. Tarkempi tutkimus (kysely kaikkitietävässä maailmanlaajuisessa sosiaalisessa mediassa) paljasti ne lehtikotiloiksi. Lehtikotilot syö kasvien pehmeitä lehtiä. Salaatti on niitten herkkua.
Jos lehtikotiloita tulee kontatessa vastaan niin heitän ne vastedes naapurin pihalle (just sen joka raiskas tuomensa).







Mies rupes riehumaan imurin kans joten pakenin pihalle.
”VANHA KÄPY!” tervehti naapurin Maria (1,5 vuotta) aidan takaa.
”ÄITI KATO, VANHA KÄPY! OVAVAN VANHAN KÄPY!”
täsmensi tarkkasilmäinen piltti. Luulin jo että se tarkoitti minua.

tiistai 11. maaliskuuta 2014

Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: SIEMENSYÖKSYAurinko kutkuttaa uinuvat hormonit he...

Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: SIEMENSYÖKSY Aurinko kutkuttaa uinuvat hormonit he...:
SIEMENSYÖKSY
"Keväällä kiihotutaan puutarhalehtien kuvista ja hipelöidään siemenpusseja."

SIEMENSYÖKSY


Aurinko kutkuttaa uinuvat hormonit heräämään talviunestaan. Kevät antaa lupauksen ja uskottelee että kaikki on  mahdollista.
Kevät on suurten tunteiden aikaa. Keväällä rakastutaan. 
Keväällä alkaa elämä. 

Keväällä kiihotutaan puutarhalehtien kuvista ja hipelöidään siemenpusseja.
Ja sitä hipelöintiä riittää! Joka kerta kun perseelleen istahtaa alkaa siemenpussien pyörittely. Jos niitä ei pääse käpälöimään livenä niin sitten niitä pyöritellään päässä. Edes kauppassa ei voi olla hiplaamatta siemenpusseja. 
Siemenpusseja vertaillaan muiden esikasvatukseen hurahtaneiden kanssa. 
Yöt hekumoidaan siemenkatalogien kanssa.

Hipelöintiä seuraavaan siemensyöksyyn kannattaa varautua lukemalla ohjeet siemenpusseista ja niitä ohjeita kannattaa noudattaa, varsinkin niitä joissa kerrotaan sopiva ajoitus. 
Mikään ei vitututa niin kuin ennenaikainen siemensyöksy jonka seurauksena on pituuttaan katkeilevia köynnöksiä vaikka ulkona on vielä halla.

*****

Perinteitä noudattava esikasvattaja tutkailee kuun vaiheita, tuulen suuntaa ja muuttolintuja varmistaakseen pienokaisilleen mahdollisimman suotuisan alun elämän taipaleelle.

Impulsiivinen roiskii siemensä silloin kun inspis iskee. 
Jos kuulut jälkimmäisiin, niin äkillistä siemensyöksyä varten kannattaa varata taimimultaa, sumutuspullo, sopivia astioita ja tietysti niitä siemeniä.


*****

Puutarhakääpiön ohjeet hallittuun siemensyöksyyn:  

(= erinomainen mutta nerokas tapa hoitaa koko akti syöksystä esikasvatuksen kautta valmiisiin taimiin). 


Näitä tarvitset: 

  • sanomalehti 
  • roskapussi 
  • 24 kertakäyttökahvimukia 
  • veitsi, sakset 
  • kaljalaatikko tai kaljakeissi 
  • multaa, siemeniä
  • sumutuspullo






Puhko reiät kahvikuppien pohjiin. 
(Ylimääräinen vesi valuu pois ja korkean pohjan ansioista vesi ei jää lillumaan kupin alle).











Peitä laatikko roskapussilla.
Laita pohjalle sanomalehti. 

(Jos vettä on liikaa, se imeytyy lehteen)










Lataa mullat mukiin, sumuta, syökse siemenet ja laita pinnalle ohut kerros multaa jos sitä ohjeessa suositellaan. 
Monet siemenet itävät nopeammin jos niitä liottaa muutaman tunnin.
Lopuksi  sumuta.
Ja muista kastella päivittäin.  








Kolme viikkoa vanhat kelloköynnökset kasvattavat vartta.


Valmiit taimet ovat näppärästi tarjottimella ja multapaakku irtoaa helposti kahvimukista. Aikanaan ne on helppo kantaa pihalle ja istuttaa lämpimään lannoitettuun multaan. 




Lempeää kevättä ystävät.
Olkoon ilmavoimat teille suosiolliset! 

tiistai 18. helmikuuta 2014

HELLÄKÄTINEN HELMIKUU


”JIPPII!” hihkuu onnellinen puutarhakääpiö silmät loistaen. Aurinko paistaa, linnut laulaa, selssiukset on plussalla ja pihan viimeisetkin lumikasat sulaneet! Ja nyt on vasta helmikuu!

Ensimmäisen siemensyöksyn jäljiltä kelloköynnökset on itämässä. Muutoin siemenet on vielä ostamatta ja paskakauppiaasta, tuosta kevään airuesta, ei ole vielä aistittavissa hajuakaan.


Talvi on ollut puutarhakääpiölle armollinen.
Päivät on olleet kostean sumuisia ja alastomat puut mustina paljastaneet todelliset muotonsa iätöntä harmautta vasten. Harmaan sävyissä talvi oli  kaunis.  
Lunta ja pakkasta  on ollut vähän. Vesisadetta ja vihreää nurmikkoa paljon.
Siitä ilmavoimille kiitos.
Yhtä suopeasti kelit ei kohdelleet narsisseja jotka versoivat sormenpituisin varsin kukkapenkistä joulukuun leudossa vesisateessa, kaamosauringon vinossa valossa. Pakkanen pani ja halla vei uteliaat narsissit, luulen.  



Vuorokauden valoisa aika on venähtänyt roimasti. Ja tästä se vaan pitenee kunnes yllättäen päivä on pelkkää päivää ja yö yötöntä. 
Voi ystävät, kevättä kohti mennään. Täysiä!


Hyppelen riemusta, lallatan ja suunnittelen tulevaa kesää vaikka takaraivoa jäytää pakkasen pelko, koska nythän on kuitenkin vasta helmikuu.

Sen verran vielä hehkun, että leuhkia retostelen jouluruusulla joka on edelleenkin elossa, voi hyvin ja pukkaa uutta versoa, hoidosta huolimatta! Jahka kevät koittaa jouluruusullekin, se saa väljemmät mullat ja sinisen taivaan. 



perjantai 14. helmikuuta 2014

TARINA YSTÄVYYDESTÄ


Kiireetön aamu. Matkalla töihin poikkean tavalliselta reitiltä ja ajan ”ruotsintalojen” ohi. Pieniä, siistejä, enimmäkseen lautaverhoiltuja yksikerroksisia taloja, pienillä siisteillä pihoillaan.
Joistakin ikkuinoista näkyy valoa, aamukahvit, aamupuurot, elämän merkit. Lastenvaunut pihalla, polkupyörä nojaamassa portaisiin. Näky on kodikas.

Tiedostaminen iskee sieluun salamana ja yhtäkkiä lennän helvetillisen liikutuksen valtaan. Kurvaan Cittarin pihaan, nappaan takapenkiltä talouspaperirullan ja turistan nokan ja kuivaan kyyneleet. Minua ei liikuta se lämpö ja kodikkuus jota se pientaloalue uhkuu vaan se että tämänkin tarinan takana on idea, päätös ja toteutus ja ne svedu-perkeleet jotka on aina paljon parempia kuin me!

Juttu meni näin: Turku ja Göteborg ovat ystävyyskaupunkeja, ovat olleet jo vuodesta 1946. Talvi- ja jatkosodassa Turkua pommitettiin ja sodan jälkeen kaikesta oli pula. 
Ja mitä tekee YSTÄVYYSkaupunki Göteborg? Päättää auttaa turkulaisia. 
Ja voitteko kuvitella, ne ei lähetä adressia: ”voi voi teitä! mutta kyllähän teidän olisi pitänyt ymmärtää ettei mustelmilta vältytä kun isompansa kanssa rupiaa tappeleen”, Ei. Eikä sieltä lähetetä konsulttia neuvomaan mitä turkulaisten nyt pitäis tehdä ja mitä niitten pitäis ajatella tai tuntea. Ei.  Eikä ne tule pysyttämään patsasta. Ei. Ne saatanan älypäät lähettää turkulaisille TALOJA!!!

Voitteko kuvitella!? Ihan oikeita pieniä taloja! Siististi ruutukaavaan! Lähes kaupunginosan verran. Ja omille pienille tonteilleen, mihin saa mahtumaan elämän kannalta tarpeellisimman: pottumaan ja marjapensaat! Kaupunkiin jota on pommitettu! Kaupunkiin jossa on evakkoja! Kaupunkiin jossa ihmiset on joutuneet kodittomiksi!

Ne hölmöt göteborgilaset on ihan tosissaan miettineet mitä heidän ystävyyskaupunkilaisina pitäis tehdä. Ne on miettineet mitä turkulaiset vois tarvita. Ne on oivaltaneet ja perkele toteuttaneet ideansa!!! Joka on LOISTAVA! ARVOKAS! VILPITÖN!

Jos talojen tilalta olisikin pystytetty patsas niin se varmaan olis vieläkin olemassa. Adressi mainittais varmaan jossakin kaupungin historiikissa. Hätäapuna lähetetyt vaatteet olis käytetty ja ruoka syöty.

Mutta nuo talot! Kaunis pieni alue ihmisen mittakaavaan rakennettu! Siellä ne on pystyssä edelleenki, pihat siisteinä ja talot hoidettuna. Ties kuinka mones sukupolvi niitä jo asuu. Ruotsintalot on pysyvä ja elävä merkki inhimillisyydestä!

Oli kotikasvatus millainen tahansa jokaisella pitäisi olla sisäänrakennettuna edes jonkunlainen järki, häpy, tolkku ja ymmärrys!

Ja tässä kyynelehtiessäni tunnen raivon kipinän sisälläni: siis olenko täys ääliö? Pillitän sitä että ihmiset YMMÄRTÄVÄT, TAJUAVAT, AUTTAVAT  JA OSAAVAT TOIMIA TILANTEEN MUKAAN. 
Päinvastoin sen pitäis olla, itkeä sitä että ihmiset on totaalisia idiootteja, eivät ymmärrä kanssaihmisiään, näe avun tarvetta ja vaikka näkisivät eivät kuitenkaan toimi sen mukaan. Siis vailla mieltä, sydäntä ja tolkkua!


Ja ja &  så så, olisko niistä pirun svedu-pelleistä sittenkin jotain opittavaa?


keskiviikko 11. joulukuuta 2013


ANNA LAHJAKSI AIKAA
ANNA LAHJAKSI HYVÄÄ OLOA

 

Kauneimmat lahjat ovat itse tehtyjä.
Rakkaimmat lahjat ovat niitä, joiden arvoa ei voi mitata rahalla.
Parhaat lahjat säilyvät mielessä pitkään.

 
MITÄ LAHJAKSI MIEHELLE?
Tämä on monen vaimon, rakastajattaren ja tyttöystävän joka jouluinen ongelma. Vaan eipä enää! Yleispätevä puutarhakääpiö jakaa maailmanlaajuisessa internetissä. Ohjeita, tietoa ja ideoita.

Alla olevat ajankäyttö- ja palvelukupongit sopivat lahjaksi useimmille miehekkäille. 
Laadi omat kuponkisi tai laita tulostin laulamaan. Miespuolinen partneri ilahtuu lahjasta varmasti!
 
 
 

 
Kupongit on laadittu lapselliseen heteroparisuhteeseen sopivaksi. Naiselta miehelle.
Mutta toimii myös toisinpäin: miekkonen  voi esittää kupongit joululahjatoivomuksena.
 
Mikään ei estä kehittämästä omia ajankäyttö- ja palvelukuponkeja juuri omaan suhteeseen sopivaksi.

(Kannattaa pitää mielessä, että kuponki velvoittaa lahjan antajaa. Kun äijä iskee lipukkeen käpälään on turha vedota kiireeseen, päänsärkyyn tai EU:n korkeimpaan tuomioistuimeen.
Luvattu mikä luvattu.)




 Riemukasta joulua jokaiseen tupaan, torppaan ja kamariin toivoo puutarhakääpiönne.