KESÄ TULI PUUN TAKAA

 

Toukokuun puolivälissä hellelukemat paukkuivat. Selssiuksia oli pihalla yli 25 kappaletta, merkiltään plussaa.
Nurmikko on leikattu jo kahteen kertaan ja paikat on keltaisena siitteestä.

 

Kesä tuli puun takaa. Tarkemmin sanottuna tuomen puolikkaan takaa. Puolikas se on siksi että naapuri leikkautti kaikki oksat omalta puoleltaan ja siihen sillä oli tietysti täys oikeus, koska ite se tuon tuomen on istuttanu aikoinaan keskelle raja-aitaa.
Nyt meidän puolikas varistelee kukkiaan valkoisena sateena.

Muistanette kun varoittelin ennenaikaisesta siemensyöksystä? Itse en näköjään koskaan opi. Esikasvavat kelloköynnökset kiertyivät takkuiseksi köydeksi joka oli pakko setviä ja virittää nätisti köynnöskaareen. Halla ne tietenkin pani.


 

Tuhoa on aiheuttaneet myös myyrät, ovat vetäneet, perkeleet, krookuksen sipulit naamaansa. Jos vastaan tulee myyrä jonka hengitys haisee sipulille, niin vetäkää turpiin ja kertokaa minulta terveisiä.










Pikkulinnut jaksaa! Jatkuva sirkutus kestää ympäri vuorokauden. Yöllä ne lepää hetken ja aloittaa taas uusin voimin ja entistäkin äänekkäämpinä. Linnunlaulu tuo kesän korviin.

Etupihalta löytyi 2 kotiloa. Tarkempi tutkimus (kysely kaikkitietävässä maailmanlaajuisessa sosiaalisessa mediassa) paljasti ne lehtikotiloiksi. Lehtikotilot syö kasvien pehmeitä lehtiä. Salaatti on niitten herkkua.
Jos lehtikotiloita tulee kontatessa vastaan niin heitän ne vastedes naapurin pihalle (just sen joka raiskas tuomensa).

Mies rupes riehumaan imurin kans joten pakenin pihalle.
”VANHA KÄPY!” tervehti naapurin Maria (1,5 vuotta) aidan takaa.
”ÄITI KATO, VANHA KÄPY! OVAVAN VANHAN KÄPY!”
täsmensi tarkkasilmäinen piltti. Luulin jo että se tarkoitti minua.