PRAEPOSIDUS PARADISI

ET PRINCEPS ANIMARUM

Suomennos otsikosta on “paratiisin päämies ja henkien ruhtinas”. Näin on arkkienkeli Mikaelia kuvailtu keskiaikaisissa saarnoissa.

Syyskuun 29. vietetään Mikaelin muistopäivää eli Mikkelinpäivää. Arkkienkeli Mikael oli mm. taivaallisen sotajoukon päällikkö, hurskaiden pelastaja ja vainajien saattaja.

”Kansanomaiset mikkelin piirteet ovat varsin kaukana päivän kirkollisesta sisällöstä, arkkienkelin taistelusta lohikäärmettä vastaan ja enkelten varjeluksesta... tämä osoittaa että kirkollinen mikkelin juhla on sattunut lähelle vanhaa kansanomaista syysjuhlaa, satokauden päättymisjuhlaa ja sen vuoksi päässyt nopeasti juurtumaan kansan suosioon.”
Näin kertoo Kustaa Vilkuna teoksessaan Vuotuinen ajantieto.

Edeltämme menneitten elämässä mikkelinpäivä on tarkoittanut sitä että tähän mennessä sato täytyy olla korjattuna ja elikot viedään laitumilta karjasuojiin, asuttiinpa missä päin Suomea tahansa.  Kesä on takana ja elämä siirtyy pihalta sisätiloihin. 

”Mikosta päre pihtiin, tutti rukkiin, kaali kuppiin, akat pirttiin ja nauriit kuoppaan.”

Monella paikkakunnalla oli tapana uhrata keritsemätön pässi tai lammas, joka oli valittu tätä tarkoitusta varten jo keväällä. Sen ”sisälmykset ja veri vietiin talon uhripuun juurelle, pää ripustettiin puuhun ja osa keitosta vietiin navettaan, muun lihan väki nautti oluen ja muiden höysteiden kera.”

Mikkelin päviästä alkoi myös runtuviikko. Palkollisten vapaaviikko ennen uutta lähes vuoden kestävää työpestiä. Runtu tulee muinaisesta ruotsinkielisestä sanasta drunta, joka tarkoitti hillitöntä bilettämistä ja riehakkaita jatkoja. Rengit ja piiat viettivät tätä yhdistettyä kesä- ja syyslomaansa tanssien, laulaen, juoden ja naiden. (Ne joilla ei ollut tietoa seuraavan vuoden pestistä on varmaan hakeneet töitä minkä danssaamiselta on kerenneet).

Tuota naimista piti tarkistaa omasta maanviljelijäsukupuustani, ja totta näyttäisi olevan:  jos ei ihan runtuviikolla niin ainakin loppukesästä alkusyksyyn on esivanhemmat häitänsä enimmäkseen viettäneet.

Runtuviikon tuoreempia muunnoksia lienee perunannostoloma, joka otettiin käyttöön kouluissa 1940-luvulla ja jatkui kunnes syysloma otettiin käyttöön  1970-luvulla.

Tässä taloudessa mikkeliä vietetään täysiä, koska nyt tuntuu olevan viimeinen tilaisuus tehdä pihahommat valmiiksi. Isäntä leikkaa nurmikkoa, jonku sortin vastine peltotöille. Emäntä kerää ruusupavut ja laittaa siemenet kuivumaan ensi kevättä varten, siivoaa pihaa ja hautaa kukkasipuleita.
Liiteri on täynnä kuivia koivuhalkoja. Kurkut on suolattu ja yrtit kuivattu.  
Tänä viikonloppuna lämmitettiin ensimmäistä kertaa takkaa. Iltapuuro valmistetaan puuhellalla.

Pässiä ei uhrata, koska sellaista ei ole. Yläkerran asukkaat (hiiret) sen sijaan saavat viimeisen ateriansa: juustoja ja suklaata. Olkoon se uhrimme tulevalle talvelle, josta toivomme lyhyttä ja lumetonta.

Mikkelinpäivän ja runtuviikon tekemisiä miettiessä tunnen yhteyttä menneisiin sukupolviin. Luonto ja vuodenajat on muokanneet toimintaamme, ajatuksiamme ja sitä mihin uskomme. Vaikka leipäni ei ole pellossa kiinni olen kuitenkin osa ihmiskunnan historian mittaista ketjua ja loppujen lopuksi tuskin kovinkaan erilainen kuin edeltäni menneet.

 

 

 

Sen verran vielä, että kukkasipuleista vain osa on maassa. Haravoimista ja muita pihatouhuja riittää vielä runtuviikollekkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

KIROSANA

 

 

***

 

Monet ihmettelee sitä miksi en pidä syksystä tai miksi vihaan talvea. Ja miksi en noudata heidän mantraansa: ”Ei ole huonoa keliä (vesisade, lumisade, pakkanen), on vain huonoa pukeutumista. Ja kaikista vuodenajoista voi nauttia kunhan vain pukeutuu sään mukaan.”

***

 

Olen täysin erimieltä. Yritän kiroilematta kertoa miksi.

 

***

 

Syksyssä ei ole mitään vikaa.

Oikeastaan siinä on paljonkin nautinnollista. Sadonkorjuuta ja säilömistä. Pihan siivoamista ja valmistautumista talveen. Vielä voi istuttaa jotakin ja tunkea maahan kukkasipuleita.

 

***

Viimeistään syyskuussa loppuu kukkien kastelu ja rikkaruohojen nyppiminen, eikä haittaa yhtään, niihin on jo ehtinyt kyllästyä.

Viimeistään lokakuussa olo on kuin juhlien jäljiltä: siivoillaan rauhallisesti, keräillään tavaroita vajaan ja ullakolle, kiitetään kesää käynnistä ja toivotaan pikaista jälleennäkemistä.

 

Syksyssä pahinta on värit ja se että syksyn jälkeen tulee vääjäämättä talvi.

***

Talvi on yks helvetin kirosana! Kylmä mutta hikinen. Ankea ja iloton vankila!

 

***

 

Talvessa vihaan eniten lunta ja lumitöitä. Ja sitä että ne on PAKKO tehä! Joskus lumitöitä tehdään saatana 3 kertaa vuorokaudessa! Hiki päässä ja hampaat vihloen. Ja lisää sataa koko helvetin ajan!

 ***

Yleensä silloin kun tulen töistä heittäidyn siihen saatana hommaan! KOSKA ON PAKKO! On pakko tehdä ainakin semmoinen väylä jota pitkin lapsi (jep, se joka on pyörätuolissa) pääsee koulutaksista sisälle. Pyörätuolia ei nimittäin lykitä kovin syvässä hangessa tai jäniksenpolkua pitkin!

 ***

Ja niille jotka haluaa lunta siksi että se tuo mukanaan valoa voin kertoa että meillä on ihan sellaiset sähkövalot! Voitteko kuvitella! Katkaisijasta painamalla TULEE VALOA! Eikä siihen tarvita lunta! Ei sisälle eikä ulos! Perkele!

 ***

 

Toinen seikka jota vihaan talvessa on pakkanen! Jos ei oo hiki niin palelee! Vaikka miten pukeutuis koskaan ei oo hyvä! Muutama miinusaste riittäis hyvin, mutta tässäkin mennään liiallisuuksiin! Ei vittu niinkö -20 Celsiusta jatkuu viikosta toiseen! VÄHEMPIKI RIITTÄIS!

  

 

 

Jos ei vieläkään mennyt perille mikä talvessa mättää niin tehdään pieni harjoitus:

• valitse itsesi kokoinen kumppani joka haraa fyysisesti koko ajan vastaan
• siirrä kumppani pyörätuolista vuoteelle
• pue kumppani ulkovaatteisiin (muistuta puettavaa, että EI SAA MYÖTÄILLÄ)
• nosta kaveri ulkovaatteissaan takaisin tuoliin
• pukeudu itse
• siirtykää +20 Celsiuksesta – 20 Celsiukseen
• huomatkaa -20 Celsiuksen tilassa, että on satanut +20 cm lunta ja sataa edelleen
• kahlaa hakemaan lapio, pyörätuolityyppi istuu sillä aikaa kärsimättömänä odottamassa
• lapioi lunta niin että voitte liikkua, niin mihin? (ehkä tielle, jos se on aurattu)
• yritä saada pyörätuolissa istuva viihtymään pakkasessa ja lumisateessa

Kokemuksesta tiedän että jossain vaiheessa tapahtuu 2 asiaa: tulee hiki ja menee hermot. Ainakin toiselle teistä käy niin, luultavasti molemmille.

Jossain vaiheessa tajuatte koko homman järjettömyyden ja palaatte takaisin sisälle, mutta ei tämä tähän vielä loppunut. Sisällä riisut omat ulkovaatteesi, nostat kaverisi pyörätuolista sänkyyn ja riisut hänen ulkovaatteensa. Ja vankilassanne  iloitsette lumesta ja pakkasesta jota jatkuu vielä monta kuukautta.

 ***

 

Jos joku kuvittelee että syytän lastani siitä että talvi on paska, ei oo tajunnu lukemaansa. En syytä ketään yhtään mistään. Ja valitan vain sellaista jolle en voi mitään, niinku talvea ja lapseni vaikeaa liikuntavammaa. Jos asioille voi tehdä jotakin, niille perkele tehdään ja pidetään turpa kiinni. Mutta jos ei voi tehdä mitään, silloin saa saatana valittaa!

***

 

Eniten surettaa poikani puolesta. Mitä enemmän tulee lunta sitä pienemmäksi käy lapsen maailma  koska silloin päästään liikkumaan vain katetuilla paikoilla.

Talvella heebo on koulussa, kotona ja joskus jossain ostoskeskuksessa. Kesällä sen lapsen maailma paljon avarampi ja vapaampi! Uskokaa huviksenne!

***



 
Kauneimmin talvesta on kirjoittanut Tove Jansson kirjassa Muumilaakson marraskuu:
”Kesä oli äkkiä niin etäällä kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan, ja tiet talosta taloon pitenivät ja kaikki ryömivät syvemmälle koloihinsa.”

***

Esitän toiveeni ilmavoimille: suokaa minulle leuto ja lumeton talvi. Kiitos.
Ja te muut: nauttikaa talvesta, pitäkää valonne ja muistakaa pukeutua sään mukaan!

 

***

PAISTETUT VIHREÄT TOMAATIT

 

 

 

Sataa vettä. Tuuli on viileä vaikka lämmintä on vielä + 15 C.
Tänään laitoin ensimmäistä kertaa farkut jalkaan töihin lähtiessä.
Pukeudun kelin ja kalenterin mukaan. Olen antanut syksylle periksi.
 
Vaikka paljon on vielä vihreää, luonto on siirtymässä syksyn väreihin: ruskeaan ja keltaiseen. Mädän ja kuoleman väreihin. Pahinta syksyssä on se että sitä seuraa puutarhakääpiön helvetti: talvi.
 
Töistä tullessa syöksyin täysiä sateeseen ja hain kasvimaalta 5 raakaa tomaattiterttua. 
Tomaatit jaksaa sinnitellä ja tapella syksyä vastaan. Vaikka muu maailma vaihtaisi väriä, tomaatit ei.
Tomaatteja mulla on kolmea sorttia: pihvi-, kirsikka- ja pensas -sellaisia. Ja niitä on paljon! Siis niitä raakileita.
 
Yhtenä päivänä tein hätäpäissäni iltapalaksi paistettuja vihreitä tomaatteja. Netistä löytyi ohje. Perhe yökki ja irvisteli kun paistoin paksuja tomaattisiivuja pannulla. Eivät halunneet edes maistaa, kiittämättömät.  Ja ihan oikeasti, niistä tuli niin helevetin pahoja, että syömättä jäi! En suosittele.
 
Kaverilta kuulin hyvän tomaattien kypsennysohjeen. Tomaattitertut kääräistään paperiin ja laitetaan pimeään kypsymään. Onnistuu, vaikkakin hitaasti. Viimeistään jouluna päästään syömään omia tomaatteja.

Tarinan opetus: ensi kesänä laitan tomaateille kunnolliset tuet, niin että taimet eivät retkota toistensa varassa. Joku joukkohirsipuu-systeemi vois olla toimiva. Eliminoin varkaat.  Lannoitan ja kastelen. Ja rukoilen ilmavoimilta lämmintä ja aurinkoista kesää. 
Sellaista niin kuin tämä oli. Sellaista jota ei tietenkään enää voi tulla koska se oli jo.
 Kahta kaunista kesää ei tule peräkkäin, kaikkihan sen tietää.

 
Tuostakin tulee muistutus todellisuudenpakokirjaan. ”KEVÄÄLLÄ 2014 TOMAATEILLE KUNNOLLISET TUET”.
Todellisuudenpakokirjaan olen leikellyt lehdistä  kuvia siitä miltä haluan pihan näyttävän. Piirtänyt karttoja ja suunnitelmia. Luetellut siemeniä ja taimia joita pitää ostaa.
Siinä  kirjassa on muitakin tärkeitä tietoja, esim. mitä kasveja missäkin on kasvamassa. Samoihin kansiin on jääneet merkinnät niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin. Kaikki ne saa olla siinä. Enpähän sitten ainakaan toista samoja virheitä kovin useasti.

Sieltä selviää esim.  miten kuistin ympärys on ahminut rahaa ja monivuotisia köynnöksiä: kärhöjä, köynnöshortensiaa ja humalaa. Multatila on niin pieni, että ainoa joka siinä mahtuu kasvamaan, on ruusupapu. Näin olkoon. Kokemuksen kautta olen sen oppinut ja uskon nyt.

 
On syksyssä jotain hienoakin: sumu. Sen kostean lämmin kosketus ja lintujen äänet, siitä mie tykkään!

Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: SYYSHORTENSIAT Yksi suosikiksi muuttunut aikaise...

"Pers´aukisuutta juhlistaakseni kiidin Plantageniin ostamaan syyshortensioita joihin minulla ei todellakaan juuri nyt ole varaa. Tein vakaan päätöksen että ostan VAIN ne 2-3 syyshortensiaa, en mitään muuta!" Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: SYYSHORTENSIAT  Yksi suosikiksi muuttunut aikaise...: SYYSHORTENSIAT     Yksi suosikiksi muuttunut aikaisempi inhokki on syyshortensia. Niistä se valkokukkainen. Vaikka sinisistä k...

SYYSHORTENSIAT

 

 

Yksi suosikiksi muuttunut aikaisempi inhokki on syyshortensia. Niistä se valkokukkainen. Vaikka sinisistä kukista tykkään se sinikukkainen syyshortsu on rivo, rietas ja säädytön. Perverssin värinen ja kukat jättiläismäisen turpeat. Jos ette tiedä miltä syyshortensia (sininen) näyttää niin guuglatkaa kuvan kans  Hydrangea macrophylla ’Bailmer’.

Jostain syystä pihaan on valikoituneet pienikukkaiset kasvit. (Tietenki siksi että mie tykkään niistä). Nyt sitte päätin repästä ja tumpata etupihalle valkokukkaista syyshortensiaa ainakin 2 kpl! Paikka on syyshortensialle omiaan. Puutarhamullan sekaan säkillinen kasvuturvetta ja son siinä. Sopiva kasvualusta ja sopiva valo on taattu.
 
Pers´aukisuutta juhlistaakseni kiidin Plantageniin ostamaan syyshortensioita joihin minulla ei todellakaan juuri nyt ole varaa. Tein vakaan päätöksen että ostan VAIN ne 2-3 syyshortensiaa, en mitään muuta!

Kukkasipuleita oli tarjouksessa. OTA 5, MAKSA 4. Kävi niinkö Francis Ford Coppolan Kummisedässä, sain tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. OTA 5, MAKSA 4. Ostin sitte tulppaaneja, narsisseja, jättilaukkaa, krookuksia, helmihyasintteja ja lumikelloja. OTA 5, MAKSA 4. Ja tietysti paljon, koska mulla on pihalla valmiiksi pedattu paikka sipulikukille.
 
Taimiosastolta mukaan lähti 2 rotevaa hortensiaa. Molemmissa niin valtavat valkoiset kukat, että varret painuivat notkolleen. Kolmatta en raskinut ottaa kun en tiennyt riittääkö Visa-kortilla kate.
 
Pensashanhikki halusi myös mukaan. Vaaleanpunaisin kukin se kuiski: ”ota minut, ota minut”. Nostin senkin sitten kärryyn, koska olin säästänyt kukkasipuleissa ja kieltäytymällä kolmannesta syyshortensiasta.

Etupihalle?

Matkalla kassalle huomasin hortensian lehdissä tummia läikkiä, lehden alla oli PASKAA! Kääntelin lehtiä vielä ja sieltä löytyi ETANA! Ja toinenkin etana! HYI HELEVETTI!
Voitte arvata, että ne hortensiat jäi kauppaan! Sanoin asiasta myyjälle joka lähti tarkistamaan tilannetta.
 
Ja koska olin kieltäytynyt kolmesta syyshortensiasta ja säästänyt kukkasipuleissa, kävin hakemassa vielä muutaman pensashanhikin (valkoista ja vaaleanpunaista) vaikka niissä onkin pienet kukat niin kuin kaikessa muussakin mikä tässä pihassa kukkii.
 
Nyt mulla on ongelma. En tiedä mihin ne hanhikit upottais! Etupihalle vai takapihalle? Oikeastaan en edes tiedä pidänkö hanhikeista. Yks semmonen (keltainen ällötys) muutti pihasta mettään.
Huokaus. Täytynee perehtyä pensashanhikkien kasvupaikkavaatimuksiin ja kantaa niitä ympäriinsä pitkin kartanoa kunnes sopiva paikka löytyy.

vai takapihalle?

Ja taas jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin kysynyt eräässä nimeltä mainitsemattomassa puutarhaliikkeessä (Plantagen) huikeita hinnan halvennuksia siksi että mainitsen liikkeen huippusuositussa blogissani. Mutta ku oon takaraivo joka ymmärtää kaiken vasta jälkeen päin, niin en tietenkään kysynyt.

Sen verran kuitenki mainostan, että jos Plantagenista ostatte syyshortensioita kattokaa että niissä ei oo etanoita!

Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: HAVAINTOJA SATELIITTILÄHIÖSTÄ aika: sunnuntai 8...

Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: HAVAINTOJA SATELIITTILÄHIÖSTÄ   aika: sunnuntai 8...: HAVAINTOJA SATELIITTILÄHIÖSTÄ     aika: sunnuntai 8.syyskuuta 2013, ennen puoltapäivää sää & lämpötila: aurinkoinen, +...

HAVAINTOJA SATELIITTILÄHIÖSTÄ

 

 

aika: sunnuntai 8.syyskuuta 2013, ennen puoltapäivää

sää & lämpötila: aurinkoinen, + 22 Celsiusta
missio: luubailu, kyttääminen
tehtävään valittiin: Puutahakääpiö ja Ääneti hytkyvä menninkäinen (Puutarhakääpiön poika, pyörätuolityyppi)
tavoite: lämmön ja aurinkoenergian varastoiminen sieluun ja mieleen

HAVAINNOT:

• Meneillään on ulkonaliikkumiskielto aikuisille. Tai ainakin asiattomilta aikuisilta ulospääsy kielletty.
• Ainoat aikuiset jotka liikkuvat ulkona lykkivät lastenvaunuja (rekvisiitta?) tai paskattavat koiria.
• Ainoa poikkeus edellä mainituista on pyöräilijä joka liikkuu ajatusta nopeammin ja on pukeutunut vartalonmyötäiseen itsevalaisevaan asuun. (Luulin ensin hallusinaatioksi).
• Lapset liikkuvat potkulaudoilla, pyörillä tai rullalaudoilla kaksistaan tai neljän ryhmissä. Mihin katosivat kolmikot? Tupu, Hupu ja Lupu? Leenu, Liinu ja Tiinu? Kaspar, Melchior ja Baltasar? Entä Viisikko? Kuusikossako?
• Kahdella rullalautailijalla on jalassaan Reino-tossut. Valmistetaanko niitä lapsillekin?
• Aikuiset liikkuvat autoilla. Havaitessaan kaksikon (= me, joista toinen pyörätuolissa) 50 metrin säteellä pyörätiestä, pysähtyvät ja päästävät meidät ylittämään kadun. Siitäkin huolimatta että huutamalla ja viittomilla yritän kertoa, että meillä on muita suunnitelmia. (Loppujen lopuksi ylitämme tien vain siksi että olemme kilttejä ja toivomme, että autoilijoille tulee hyvä mieli autettuaan vaikeasti liikuntavammaista. Autoilijana tiedän että se on just näin! Pyörätuoli-ihmiset, lastenvaunuja lykkivät ja raskaana olevat täytyy päästää tien yli! Halus ne sitä tai ei! Se tekee meistä autoilijoista niin hyviä autoilijoita, että voidaan kertoa siitä kännykkä poskella kun kaahataan ylinopeutta moottoritielle).
• Syksyn kaunein ääni, varisten raakkuminen, kajahtaa ajoittain majesteettisena.
• Puhelinlangalla (?) istuu petolintu, joka vaanii meitä katseellaan. Kääntää päätään kun yritän saada sen profiilikuvattua niin että nokasta olisi helpompi ornia. Kotona puoliso tunnistaa linnun heti: sepelkyyhky. Pahaääninen peto. Kuulemma myös riistalintu. Kiroan aseen (atomipommi) joka ei ole koskaan mukana kun sitä tarvii.

Köynnökset ihastuttaa aina. 

Loppuhurskastelu: Tavoite on saavutettu. Mielen on täyttänyt lämpö joka valaisee sielua pitkälle syksyyn.

SYLEILE MINUA KESÄ!

 

 

Olin jo ehtinyt antaa syksylle periksi kun kesä yllättäen tulikin takaisin!

Merkiksi antautumisesta ostin pallokrysanteemeja jotka kuuluvat ehdottomasti syksyyn.
Nyt ne on jemmassa kuistilla, häpeillen kaiteen ja ruusupapuverhon takana.

Syyskuu on jo meneillään ja ulkona on lämmintä + 22 Celsiuksen asteikolla! Viikonloppuna voi jopa hellelukemat paukkua!
Jesh! Tämmösestä syyskuusta mie piän!





Kasvimaalta löytyy edelleen syötävää: ruohosipulia, persiljaa, basilikaa, minttua ja oreganoa. Tomaatit on vieläkin raakoja. Epätoivoissani oon laittanu pari terttua sisälle kypsymään.
Kurkkuja on suolattu pariinkin otteeseen ja viimeinen kesäkurpitsa (päästiinhän niistä) pötköttelee jääkaapissa.

Yritän ummistaa silmäni syksyltä joka kuitenkin vääjäämättä kyttää nurkan takana. Vaikka päivät on lämpimiä aamuisin on viileää.
Puut varistavat lehtiään. Värit kuiskailevat kuolemaa.  
Tarmokkuuden puuskassa tyhjentelin kesäkukkapurkkeja ja –koreja. Mutta osa kukista kukkii vielä!


Kelloköynnnös ja keijunmekko on täydessä kukassa.  Perennoista kurjenkello ja kurjenpolvi on alottaneet toisen kukkimisrundin.
Ja yks floraosaston ärmätti, miinanköynnös, on täynnä pieniä valkeita nuppuja! Näin pitkälle en oo sen kans päässyt vielä koskaan!

Mie oon niin iloinen!

Istun terassilla kirjoittamassa tätä. Koneet pärisee, linnut laulaa ja vasta leikattu nurmikko tuoksuu.

Mulla on shortsit ja t-paita. Juon olutta.
Syyskuussa! Pihalla!  

 

Virnistellen tunnustan: karkasin töistä.

Kiitän ja kumarran ilmavoimia. Annan auringon hivellä hipiääni ja heittäydyn lämmön syleiltäväksi!
Mie oon onnellinen siitä että vieläki on kesä!



Voih! Meinas unohtua. Kattokaa mitä löyty pihalta! 5 euron seteli! Ja kuin tilauksesta mittatikuksi vitosen viereen putkahti mikroskooppisen pieniä orvokkeja.