Statussymbolit

 

 

 

Yöllä on satanut lunta. Mutta keli on onneksi niin kostea, että hyvässä lykyssä tuostakin vielä päästään. Ja toivottavasti syksy muuttuu talveksi ja talvi kevääksi ilman lunta ja pakkasta.

 

Nuoskainen lumi havahdutti! Tajusin että syyslannoite on levittämättä ja kukkapenkit paskaamatta. Jotaki kuitenkin olen saanut aikaiseksi. Syksyn mittaan olen istuttanut yli 200 kukkasipulia!

 

TERVETULOA KEVÄT! Ja mahdollisimman äkkiä!




Kesällä rakentamani kasvimaan reunus on nyt sitten isketty täyteen sipulia: tulppaaneja, laukkoja, narsisseja ja joitakin pieniä jotka putkahtaa esille aikaisin keväällä. Etupihalle piti väsätä lisää kukkapenkkejä, että sain kaikki sipulit maahan.

 

Mutta sen olen oppinut, että rakennuksen seinustalle tulppaaneja ei kannata istuttaa, koska valoa kohti hakeutuessaan ne kasvattavat pitkän ja kieron varren. Kauneimmillaan tulppaani on jos se saa valoa joka suunnasta.

 

 

Ja miten ne voiki olla niin täydellisiä? Kukkasipuleita on miellyttävä käsitellä ja kaunis katsoa. Paperinen kuori rapisee käpälissä, mutta sisus on napakka ja kätkee sisäänsä elämän.
Istuttaminen on rentouttavaa ja se tehdään yleensä silloin kun kesä on ohi tai kun kesä ei ole vielä edes alkanut. Niillä on ihan oma aikataulunsa.

 

Haluatteko kuulla tulppaanien mielenkiintoisesta historiasta? Ihan sama, kerron kuitenkin.

Tulppaanit  ovat kotoisin Vähä-Aasiasta, mahdollisesti jostain Himalajan juurilta. Ne päätyivät Turkkiin kauppiaiden mukana n. 1500-luvulla. Turbaania muistuttavan tulppaanin nimi juontaa juurensa Turkista.
Varakkaat turkkilaiset lämpesivät tulppaaneihin. Jotkut sulttaanit käyttivät rahaa enemmän tulppaanitarhoihin kuin haaremeihinsa.
 

 

Tulppaanin matka jatkui Hollantiin, jossa sipuleja käytettiin ensin ravintona. Kun maku ei ollutkaan tarpeeksi hyvä, sipulit nakattiin tunkiolle ja voilá sinne puhkesi näyttävä kukka!

Hollantilaiset hullaantuivat tulppaaneihin ja tulppaaneista tuli varakkaan väen statussymboleja. Kukkien mystisyyttä lisäsi sipuleissa elävä virus, joka sai aikaan erilaisia värimuunnoksia. Sijoittajat yrittivät arvailla tulppaanin uusia muotivärejä ja kauppa kävi kuumana.
Koska sipuleita myytiin vain kesäkuusta syyskuuhun, tulppaanin sipuleja myytiin muuna aikana ”futuurikauppana”. Kaikki joilla oli vähänkään varaa käyttivät rahansa kukkasipuleihin. Kauppaan osallistuttiin vaikka siihen olisi  mennyt elinikäiset säästöt ja katto pään päältä.

Tulppaanimania oli vuosina 1634-1637 Alankomaissa tapahtunut sijoituskupla. Mahdollisesti Euroopan ensimmäinen lajissaan.
Korkeimmillaan tulppaanien hinnat olivat vuonna 1637, silloin yhdestä tulppaanin sipulista (Rembrantiksi kutsutun Semper August-tulppaanin sipuli) maksettiin summa joka vastaa 1,4 miljoonaa euroa! Yhdestä kukkasipulista!

Talouskuplan puhjettua monet menettivät rahansa. Mutta tulppaanien kasvattaminen jatkui Alankomaissa. Nykyään Hollanti tuottaa 65% kukkasipulien maailmankaupasta.

Toisen maailmasodan aikana tulppaanin sipuleja käytettiin jälleen ravintona. Wikipedian mukaan ne maistuvat maapähkinälle. Tulppaanin sipulit maistuvat myös myyrille!

Näistä ensimmäisiä jotkut ovat syöneet, toisia lähes kaikki ja kolmansia tuskin kukaan.

Myyriä voi yrittää torjua istuttamalla tulppaanien lähelle narsisseja ja keisarinpikarililjaa. Näin on mulle asiaan perehtyneemmät väittäneet.
Keväällä nähdään toimiiko!

Sen verran vielä nuita kevään airuita kehun, että kyllä niiden yksinkertaisessa kauneudessa on jotaki lumoavaa. Ja helposti tunnistettavaa. Näyttäkää tulppaanin kuvaa pienelle lapselle ja kysykää että mikä se on. Varmasti tunnistaa!

Tätä kirjoittaessa lumi on sulannut terassilta ja puiden alta. Sade ropisee katolla.

Hyvä niin.

Piti vielä guuglata Semper Augustin kuva. Kaunis puna-valkoraidallinen kukka.
Ja Keukenhof, sinne pitäis joskus päästä.

SYYSHORTENSIAT

 

 

Yksi suosikiksi muuttunut aikaisempi inhokki on syyshortensia. Niistä se valkokukkainen. Vaikka sinisistä kukista tykkään se sinikukkainen syyshortsu on rivo, rietas ja säädytön. Perverssin värinen ja kukat jättiläismäisen turpeat. Jos ette tiedä miltä syyshortensia (sininen) näyttää niin guuglatkaa kuvan kans  Hydrangea macrophylla ’Bailmer’.

Jostain syystä pihaan on valikoituneet pienikukkaiset kasvit. (Tietenki siksi että mie tykkään niistä). Nyt sitte päätin repästä ja tumpata etupihalle valkokukkaista syyshortensiaa ainakin 2 kpl! Paikka on syyshortensialle omiaan. Puutarhamullan sekaan säkillinen kasvuturvetta ja son siinä. Sopiva kasvualusta ja sopiva valo on taattu.
 
Pers´aukisuutta juhlistaakseni kiidin Plantageniin ostamaan syyshortensioita joihin minulla ei todellakaan juuri nyt ole varaa. Tein vakaan päätöksen että ostan VAIN ne 2-3 syyshortensiaa, en mitään muuta!

Kukkasipuleita oli tarjouksessa. OTA 5, MAKSA 4. Kävi niinkö Francis Ford Coppolan Kummisedässä, sain tarjouksen josta en voinut kieltäytyä. OTA 5, MAKSA 4. Ostin sitte tulppaaneja, narsisseja, jättilaukkaa, krookuksia, helmihyasintteja ja lumikelloja. OTA 5, MAKSA 4. Ja tietysti paljon, koska mulla on pihalla valmiiksi pedattu paikka sipulikukille.
 
Taimiosastolta mukaan lähti 2 rotevaa hortensiaa. Molemmissa niin valtavat valkoiset kukat, että varret painuivat notkolleen. Kolmatta en raskinut ottaa kun en tiennyt riittääkö Visa-kortilla kate.
 
Pensashanhikki halusi myös mukaan. Vaaleanpunaisin kukin se kuiski: ”ota minut, ota minut”. Nostin senkin sitten kärryyn, koska olin säästänyt kukkasipuleissa ja kieltäytymällä kolmannesta syyshortensiasta.

Etupihalle?

Matkalla kassalle huomasin hortensian lehdissä tummia läikkiä, lehden alla oli PASKAA! Kääntelin lehtiä vielä ja sieltä löytyi ETANA! Ja toinenkin etana! HYI HELEVETTI!
Voitte arvata, että ne hortensiat jäi kauppaan! Sanoin asiasta myyjälle joka lähti tarkistamaan tilannetta.
 
Ja koska olin kieltäytynyt kolmesta syyshortensiasta ja säästänyt kukkasipuleissa, kävin hakemassa vielä muutaman pensashanhikin (valkoista ja vaaleanpunaista) vaikka niissä onkin pienet kukat niin kuin kaikessa muussakin mikä tässä pihassa kukkii.
 
Nyt mulla on ongelma. En tiedä mihin ne hanhikit upottais! Etupihalle vai takapihalle? Oikeastaan en edes tiedä pidänkö hanhikeista. Yks semmonen (keltainen ällötys) muutti pihasta mettään.
Huokaus. Täytynee perehtyä pensashanhikkien kasvupaikkavaatimuksiin ja kantaa niitä ympäriinsä pitkin kartanoa kunnes sopiva paikka löytyy.

vai takapihalle?

Ja taas jos olisin ollut kaukaa viisas, olisin kysynyt eräässä nimeltä mainitsemattomassa puutarhaliikkeessä (Plantagen) huikeita hinnan halvennuksia siksi että mainitsen liikkeen huippusuositussa blogissani. Mutta ku oon takaraivo joka ymmärtää kaiken vasta jälkeen päin, niin en tietenkään kysynyt.

Sen verran kuitenki mainostan, että jos Plantagenista ostatte syyshortensioita kattokaa että niissä ei oo etanoita!