Elämää viiden aarin taivaassa

Keskeltä nurmikkoa löytyi kuivettunut leipäsiivu.

Katsoin ylös, mutta taivaalla ei näkynyt lentokonetta tai kuumailmapalloa josta leipäsiivu olisi voinut pudota. 

 

Heitin käntyn aidan yli naapurin puolelle. 

 

 

 

 

 

Männyn oksien suojaan oli harakka rakentanut pesän. Monta  komeaa poikasta. Ääntä riittää ja näköä kans. Tyhmänrohkeita ovat, varsinkin niistä se leuhkanröyhkeä kukkoilija joka saapastelee  pihalla omistajan elkein. Leuka pystyssä ja selkä suorassa, Preussilaisen poikakoulun kasvatteja näyttäis olevan.

Viileähermoisempaa tipua ei totisesti näillä nurkilla oo nähty! Tyyppi ei turhasta hätkähdä, vaan siekailematta paskoo kaiteelle kun perhe ruokailee terassilla. Voiko semmoista muuta kuin ihailla ja rakastaa?!

Mösjöö meinaa kesyttää sen riekkujan. Jättää sille leipiä pitkin pihaa, kunnes elikko on niin kesy että syö kädestä.

Hauska olis semmonen villieläin! Sille vois opettaa hyödyllisiä taitoja (postin hakeminen, räystäitten tervaus sekä lumityöt) ja hauskoja temppuja (naapurin pyykkien sotkeminen, yleinen häiriköinti). Yhdessä niille naurettaisiin niin että koko kylä raikuu!

 

Vittumainen puoli tuossa on luonnon laki, jota laadittaessa on unohtunut reiluus, oikeudenmukaisuus ja armo. Siihen verrattuna Hammurabin vastaava on julistus inhimillisyyden puolesta. Siispä kesyt eläimet on helppoa saalista villeille ja siksi kovin lyhytikäisiä.

Jonkun harakansyöjäeläimen ruuaksi joutuis meidän pikku lintu-poloinen. Niitä petoja kun tälle 600 neliön vuokratontille mahtuu laumoittain: karhuja, susia, ahmoja, ilveksiä ja naapurin puuma.

Onneksi sille pienokaiselle ei vielä nimeä keksitty. Minusta sopiva olisi Elsa, kohtalon lapsen ja vapaana syntyneen kaimatar. Nimeä tai ei, kuitenkin siihen järjettömään luonnonkappaleeseen olen jo ehtinyt kiintyä.

Leivänkyrsät lennähtelee edellenki naapurin puolelle. Omalletunnolleni en voi ottaa sitä että olisin lihottanut viattoman eläimen petojen ruuaksi!

HAH! Ja varsinkaan nyt kun tarkistin maailmanlaajuisesta internetistä harakoiden ruokavalion. Näin kertoi tuo kollektiivisen tiedon eminenssi: ”Kuten muillekaan linnuille, harakoillekaan ei pidä antaa vettynyttä, pilaantunutta tai suolaista ruokaa eikä leivänmuruja.^”