Puutarhakääpiön maailmankaikkeus

INHOKIT JA LELLIKIT

 

 

 

Ootteko huomannu että ihmiset suhtautuu hyvin eri tavoin kasveihin? Tarkoitan kasveilla  lähinnä kesäkukkia ja perennoja ynnä köynnöksiä.

Ne joita aihe ei kiinnosta ei suhtaudu niihin ollenkaan. Niitten mielestä koko homma on ihan sama ja väliäkö hällä.

Niinku siskontyttö Hanna, joka on koko ikänsä asunut kerrostalossa. Hanna siirtyy toiselle taajuudelle kun aletaan puhumaan kasveista. Siis sitä ei vois vähempää kiinnostaa. Asenne muuttui kun näki kuvan keijunmekosta.

”No nyt rupes kasvit kiinnostaan” totes Hanna ku keijunmekon näki.

keijunmekko Rhodochiton atrosanguineus



Sitten ollaan me floraan hurahtaneet, jotka suhtaudutaan kasveihin tunteella. Suurin ja voimakkain tuntein! Niitä joko vihaa tai rakastaa! Semmosta kasvia ei olekaan joka ei sielussa jotaki tuntokarvaa väräyttäis!

Tunteet heräävät alkuvuodesta jo ensimmäisten siemensyöksyjen jälkeen.
Ylitsepursuava emotionaalinen vyöry lyö moukarin tavoin täydellä voimalla kun ensimmäiset  esikasvatettavat osoittavat elonmerkkejä. Voi sitä ylpeyttä! Voi sitä rakkauden määrää! Voi sitä onnistumisen tunnetta! Niille pienokaisille on PAKKO hyräillä lastenlauluja, puhua piipittävällä äänellä ja silitellä varovasti niiden pieniä suloisia sirkkalehtiä.

Ja voitteko kuvitella, krassi, se helevetin kirvaimuri, sen pienet sirkkalehdet ovat kuin auki olevat kämmenet putkahtaessaan mullasta. Maailman suloisimmat!

Ja entäs köynnökset? Niiden uskomattoman monipuoliset keinot kiinnittyä naruun, verkkoon, puuhun tai tiiliseinään saavat ihmettelemään ja huokailemaan ihastuksesta. Ja muutenkin köynnökset on kauniita.

Kelloköynnöksessä on jotakin muinaista ja mystistä.



kelloköynnös Cobaea scandens

 

Lähtökohtaisesti olen suvaitsevainen kasvien suhteen. Kaikki muille on suopea paitsi:

• niille joissa on karvaiset lehdet
• niille joissa on karvainen varsi
• niille joissa on oranssit kukat (näyttävät mädäntyneiltä)
• niille joissa on hyökkäävän punaiset kukat (näyttävät... öööö... hyökkäävältä)
• niille joissa on violetit, ruskeat, punaiset, oranssit tai keltaiset lehdet
• niille jotka näyttää muoviselta
• niille joista on ikäviä muistoja tai assosiaatioita
• ja viimeisenä kaikkein pahin: ne jotka houkuttelevat puoleensa kirvoja tai kasviluteita

Tuosta viimeisestä syystä pihalta muutti mettään täysiä kukkiva lumipalloheisi. Se vaan oli niin perkeleen täynnä kirvoja! Itketti ja suretti, mutta ei auttanu! Kirva-armeija oli massiivisuudessaan semmonen että tolu- ja mäntysuopasumutuksilla ei ollut mitään tehoa! Pensas vain vaahtos ja tuoksui kuin vastapesty räsymatto.  Kirvat voittivat taistelun kauneutta vastaan 6-0. 

Ja samasta syystä pihalla ei kasva liljoja, niin viehättäviä kuin ne ovatkin! Niitä liljakukkoja en vaan siedä!

Vituttaa kun tuholaisilla on näin suuri määräysvalta tässä pihassa! Joskus tekee mieli räjäyttää atomipommi ja tappaa kaikki kerralla.

  muurikello Campanula portenschlagiana ja hopeahärkki Cerastium tomentosum

Muutoksia näissäkin mielipiteissä tapahtuu. Inhokit voivat muuttua lellikeiksi ja päinvastoin.

Pelargoniat on hyvä esimerkki. Ne on olleet inhokkeja aina. Kunnes viimekesänä ostin vaaleanpunaisia sellaisia. Eikä tietysti hajuakaan mitä niille pitäis tehdä. Hoitoonohjauksen jälkeen ne on alkaneet kukoistaa! Ne on kyllä helppohoitoisten kesäkukkien TOP10:ssä! Ja sitä paitsi niin nättejä että ensi kesänä ostan niitä enemmänkin!

Asiasta toiseen: edellinen päivitys (kesäkurpitsat) poiki runsaasti ruokaohjeita. Muutamaa on jo testattu. Naapurilta sain purkillisen kesäkurpitsahilloa (hyvää) ja raejuustopannukakun ohjeen. Semmoset herkut jälkiruokana tänään.

 

 

hopeatäpläpeippi Lamium maculatum 'Beacon Silver'