EX TEMPORE ME LÄHETTIIN
Iltalenkillä, puuron hautuessa
pyörätuolissa istuva poika
pyörätuolissa istuva poika
sai päättää mihin mennään,
”Anna mennä, meillä on vapaus!”
sanoo äiti
aurinkoa ja suvea siunaten.
Ison tien yli, mäki alas,
kaupan piha ja uusi polku.
Tuttuja paikkoja eri valossa.
Kesäinen maailma hymyilee
lämpimästi ja täysiä!
Paluumatkalla savun tuoksu
joku lämmittää saunaa.
Linnunlaulu, puiden havina,
Linnunlaulu, puiden havina,
auringon lämpö iholla.
Tuoksu, ääni, kosketus.
Muisto jostain kaukaisesta.
Muisto jostain kaukaisesta.
Mielikuva kärkkyy
ilkkuu ajatuksen tuntumassa
mutta livahtaa kertomatta
oliko se lapsuudesta
vaiko vielä vanhempi muisto
geeneihin kirjoitettu.
Hämärtyvällä terassilla istun
päivän lämpö vielä iholla.
Kiitäen poikaani seikkailusta jonka sain.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti