Puutarhakääpiö elää kasvuvyöhykkeellä 1, 80-luvun omakotitalossa, 600 neliömetrin vuokratontilla.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013


MAAILMAN SYVIN KUOPPA JA VIILTÄJÄ JACKIN HENKILÖLLISYYS


 
Tästä tulee pisin koskaan kirjoittamani blogijuttu. Kiitokseksi käsivällisyydestä paljasta jutun lopussa lukijalle Viiltäjä Jackin todellisen persoonan. EIKÄ NYT SKROLLATA SINNE BLOGIN LOPPUUN!!!

 Kakarana yks aikuisuuden toiveammateista oli arkeologi. Semmosta leikittiin naapurin tytön kans. Kaivettiin maahan neliskanttinen kuoppa, seulottiin maa-ainesta ja putsattiin kiviä hammasharjalla. Joskus kaivaukset oli niin kehittyneitä, että niihin pingotettiin ruudukko villalangasta. Kokemuksen kautta opittiin, että villalanka on perseestä (arkeologien ammattikielellä ilmaistuna). Aarteita ei löytynyt, ei luurankoa eikä egyptiläisen pyramidin unohtunutta sisäänkäyntiä!  

 Kuoppa oli myös majanrakennuksen perusta. Sen verran oltiin kavereitten kans oikeaa talon rakentamista seurattu. Ensin kaivetaan kuoppa. Siitä alkaa kaikki. Ilman kuoppaa ei tuu taloa!

Niitä kuoppia kaiveltiin sitte mettään, pihalle ja lumihankeen.

 Helvetillinen hinku kuoppien kaivamiseen on säilynyt läpi elämän! Tavoitteena on vielä joskus kaivaa niin valtava kuoppa että se näkyy avaruuteen! Meijän pihalle! 600 neliön vuokratontille! Siinäpä saavat naapurit ihmetellä. Siinäpä saavat sateliittiensa välittämää kuvaa ihmetellä myös tiedemiehet! HAHAAA!

Montun täyttösuunnitelma on jo valmis: pohjalle sepeliä ja kiviä (salaojitus) seuraavaksi hevosen paskaa (lannoitus) ja lopuksi multaa (kasvualusta) ja jotaki perennoja siihen sitten kasvamaan! HAHAAA!
 
'
havainnekuva on mittasuhteessa


Historian saatossa en taatusti ole ainoa kuoppien kaivaja. Vuonna 1795 Daniel McGinnis löysi mielenkiintoisen paikan Oak Islandista, Kanadasta. Aukion ja sieltä puun, johon oli laitettu joku merkki. Puun vieressä oli kuoppa.

Yhdessä kavereidensa John Smithin ja Anthony Vaughanin kanssa 18- vuotias McGinnis alkoi kaivaa puun vieressä olevaa kuoppaa syvemmäksi. 3 metrin välein heebot löysivät puun palasia, mutta lopettivat yhdeksän metrin kohdalla.

Myöhemmin Oak Islandin Money Pit:iä ovat kaivaneet muutkin aarteenetsijät. Kuopassa kun uskotaan olevan kaikkea mahdollista Kapteeni Kiddin aarteesta Marie Antoinetten jalokiviin. Tuossa aarteenetsinnässä on kuollut 6 ihmistä ja nykyään kuoppa on n. 50 metriä syvä. Geologien mielestä se on alun perin luonnon muovaama, mutta me tavikset saadaan uskoa mitä halutaan! Voihan siihen kuoppaan olla kätkettynä vaikka Meripihkahuone tai Stellerinmerilehmän geeniperimä.

Mie uskon kuoppaan. Ja siihen että kuoppa on kaiken perusta!

Hieman Oak Islandin kuilua muistuttaa kotimainen Karstulan kuoppa, josta Keskisuomalainen kirjoitti maaliskuussa 2013. Jos kiinnostaa, lisää voi lukea tästä: http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/karstulassa-ihmetellaan-outoa-kuoppaa-geologian-tutkimuskeskus-paikalle/1305067
 (Tuota styroksilla peittämistä en kyllä tajua! Olis nyt ympäröiny kuopan styroksilla kokonaan, niin ei olis päässyt routa onkaloon.)
 
Syvyysennätyksen haltija on Mariaanien hauta läntisellä Tyynellämerellä, sen syvyys on 10994 metriä merenpinnasta, siis melkein 11 kilometriä! Tuo äkkisyvä on syntynyt  siten että merelliset laatat ovat menneet reunoistaan päällekkäin ja vajonneet entistä syvemmälle. Mutta tieteestä viis! Jo lapsena tuo paikka kiehtoi nimensä vuoksi: keitä olivat mariaanit ja miksi heidät haudattiin meren pohjaan?

Muita luonnon muovaamia monttuja ovat Tunguskan meteoriitin jättämä kuoppa ja Grand Canyon. Ihmisen KÄSIN kaivamista ei tule mieleen yhtään, joten mulla on suuret mahdollisuudet kaivaa se maailman suurin kuoppa!
 
Laitoin tuohon kuvan omenan kukasta, koska tämä on kuitenkin puutarhablogi.
 
Kuoppaa kaivaessa päällimmäinen maakerros on multaa. Sitä on n. 10 cm, sen verran talon alkuasukkaat on multaa pihalle laittaneet. Sitten alkaa savikerros. Savi on painavaa ja sitä on vittumaista kaivaa ja kuskata, mutta kesähelteellä savinen kuoppa on taivas! Savikuopan autuaassa viileydessä on puutarhakääpiön hyvä istuskella ja seurata elämää ruohonjuuritasolla.
Merkittäviä arkeologisia löytöjä ei vielä ole tullut vastaan. Paras löytö olis tietenki luuranko! Luuranko pistäis pään sekasin ja mielikuvituksen lentoon! Myös lapsi on hurahtanut luurankoihin ja varsinkin pääkalloihin. Jos luuranko löytyy poika saa pääkallon ja mie otan loput.
Muutoin muinaislöytöjen mahdollisuus on olemassa. Alueella on ollut asutusta jo kivikaudella. Jos me oltais asuttu täällä silloin, rantatontti olis ollut tämä! Vaan kun ei. Jos löytyis edes pieni kampakeraamisen ruukun pala, niin seki lämmittäis syräntä!
 
Arkeologisten löytöjen puuttuessa on pakko tyytyä halpoihin korvikkeisiin´

Tulevaisuuden arkeologeille ja muille kaivajille olen jättänyt myös viestiä itsestäni. Kuopan pohjalle jätän usein jonkin merkittävän mutta merkillisen esineen,  jota löytäjät saavat sitten tuhansien vuosien kuluttua ihmetellä: muovinen astronautti, c-kasetti kotelossaan, kattotiilen pala, vanha kännykkä tai herätyskello.  

Uskon kuoppaan. Uskon monttuun. Sellainen tarvitaan myös istutushommissa, syvä ja laaja, varsinkin jos maa on silkkaa savikkoa.


 Ai niin, se Viiltäjä Jackin todellinen henkilöllisyys… Mistä mie sen voin tietää!? Miten mulla vois olla semmosta tietoa jota teillä ei oo?  Lääkäri? Teurastaja? Ruumishuoneen työntekijä? En mie tiiä!!! (mutta täältä maailmanlaajuisesta internetistä löytyy paljon hyviä linkkejä aiheesta).   

 
 

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti