Puutarhakääpiön maailmankaikkeus

HUIJARIT

Jostain kumman syystä monella ihmisellä on semmonen käsitys, että mulla on paljon kasvitietoutta. Esimerkiksi että tietäisin kasvupaikkavaatimuksia tai sen mitkä kasvit tykkää toisistaan ja viihtyy keskenään. Tai miten kukkapenkki saadaan näyttämään kukoistavalta ympäri vuoden. Mutta ko en mie tiiä!

Kaverit penää semmosiaki asioita että miten jonku kasvin saa PELASTETTUA? Tai miksi joku kasvi ei voi hyvin? Jos ne joltaki pitää pelastaa niin minulta! Eikä mulla oo mitään ylimaallista tietoa kasvien sielunelämästä! En osaa muuta ku guuglettaa tai hakea tietoa kirjoista. Vihtu, mie oon kirjanpitäjä, en mikään puutarhari!

 

 

Harmaamalvikki Lavatera thuringiaca

 

Pahiten harhaan johtuneita on ne jotka kuvittelee että mie tunnistan kasveja! PAH! En tunnusta tunnistavani. Välillä teen semmosia kämmejä, että hävettää tunnustaa.

Viimeisin oli paha! Toitottelin ympäriinsä leuhkana että MULLA ON KAUPUNGIN MAHTAVIMMAT MELONIT! Tulkaa vaikka kattomaan! Ja joku tuli kattomaan. Ja totes että nuo on kyllä kurpitsoja. Meloneina ne ostin.
Nyt pyydän anteeksi kaikilta ja totean: melonit oliki feikit!
(feikkimeloneistani en laita tähän kuvia, ymmärtänette miksi)

Entäs nämä sitten:

• kaks vuotta kasvatin pajua kärhönä. Sain sen jopa kiemurtelemaan köynnössäleikköä pitkin.

• pölijyyksissäni revin kukkapenkistä rikkaruohoina edellisvuonna istuttamani syyskukat joiden nimeä en muista, jossain piti olla niistä kuva, mutta sitäkään en löydä. (Ehkä näin oli tarkoitettu, sitä paitsi ne kukki keltaisin kukin. Yäk.)

• jätin samaiseen kukkapenkkiin rikkaruohot kasvamaan luullen niitä joksiki kukiksi.
• aikojen alussa päätin hankkiutua eroon yksistä inhokeista, ruusuista. Leikkasin ne syksyllä maata myöten ja naureskelin rikolliseen partaani: ”keväälläpä ette sieltä enää kurkistele!” Toisin kävi.



Rantalaukkaneilikka Armeria maritima splendens




Lukematon on niiden kasvien määrä joita olen tappanut. En tietämättömyyttäni vaan jääräpäisyyttäni. Kärhöjä, köynnöshortensioita, syreeniä, jne. Ja pelkästään siksi että mielikuva siitä miltä pihan pitää näyttää on niin voimakas, että hankittu tieto ei paina vaakakupissa paskan vertaa. Kukat istutetaan sinne mihin ne minun mielestä parhaiten istuu, sillai ulkonäöksellisesti. Muusta viis. Anarkisti täytyy olla! Joka helevetin asiassa.
(Vanhemmiten oon kyllä vähän viisastunu, mutta vain vähän).

Ne syyskukat jotka revin kukkapenkistä oli muuten syyskaunosilmiä. Ja arvatkaa miten tuo nimi löyty? Googletin niin kauan että tuli oikean kukan kuva! Just niinkö mie neuvon kyselijöitä tekemään.
Ja tarpeeksi ku hain, niin niistä löyty vielä kuvaki! Keskisormesta löyty (kansion nimi), eikä suinkaan Keuhkoista, josta kuvaa turhaan kaivelin. Oikeastaan aika nättejä, vaikka keltaisia ovatkin.  Plääh.



 Syyskaunosilmä Coreopsis verticillata hohtaa vajan nurkalla keltaisena.