HELLÄKÄTINEN HELMIKUU

”JIPPII!” hihkuu onnellinen puutarhakääpiö silmät loistaen. Aurinko paistaa, linnut laulaa, selssiukset on plussalla ja pihan viimeisetkin lumikasat sulaneet! Ja nyt on vasta helmikuu!

Ensimmäisen siemensyöksyn jäljiltä kelloköynnökset on itämässä. Muutoin siemenet on vielä ostamatta ja paskakauppiaasta, tuosta kevään airuesta, ei ole vielä aistittavissa hajuakaan.

Talvi on ollut puutarhakääpiölle armollinen.

Päivät on olleet kostean sumuisia ja alastomat puut mustina paljastaneet todelliset muotonsa iätöntä harmautta vasten. Harmaan sävyissä talvi oli  kaunis.  

Lunta ja pakkasta  on ollut vähän. Vesisadetta ja vihreää nurmikkoa paljon.
Siitä ilmavoimille kiitos.

Yhtä suopeasti kelit ei kohdelleet narsisseja jotka versoivat sormenpituisin varsin kukkapenkistä joulukuun leudossa vesisateessa, kaamosauringon vinossa valossa. Pakkanen pani ja halla vei uteliaat narsissit, luulen.  

Vuorokauden valoisa aika on venähtänyt roimasti. Ja tästä se vaan pitenee kunnes yllättäen päivä on pelkkää päivää ja yö yötöntä. 

Voi ystävät, kevättä kohti mennään. Täysiä!

Hyppelen riemusta, lallatan ja suunnittelen tulevaa kesää vaikka takaraivoa jäytää pakkasen pelko, koska nythän on kuitenkin vasta helmikuu.

Sen verran vielä hehkun, että leuhkia retostelen jouluruusulla joka on edelleenkin elossa, voi hyvin ja pukkaa uutta versoa, hoidosta huolimatta! Jahka kevät koittaa jouluruusullekin, se saa väljemmät mullat ja sinisen taivaan. 

TARINA YSTÄVYYDESTÄ

Kiireetön aamu. Matkalla töihin poikkean tavalliselta reitiltä ja ajan ”ruotsintalojen” ohi. Pieniä, siistejä, enimmäkseen lautaverhoiltuja yksikerroksisia taloja, pienillä siisteillä pihoillaan.
Joistakin ikkuinoista näkyy valoa, aamukahvit, aamupuurot, elämän merkit. Lastenvaunut pihalla, polkupyörä nojaamassa portaisiin. Näky on kodikas.

Tiedostaminen iskee sieluun salamana ja yhtäkkiä lennän helvetillisen liikutuksen valtaan. Kurvaan Cittarin pihaan, nappaan takapenkiltä talouspaperirullan ja turistan nokan ja kuivaan kyyneleet. Minua ei liikuta se lämpö ja kodikkuus jota se pientaloalue uhkuu vaan se että tämänkin tarinan takana on idea, päätös ja toteutus ja ne svedu-perkeleet jotka on aina paljon parempia kuin me!

Juttu meni näin: Turku ja Göteborg ovat ystävyyskaupunkeja, ovat olleet jo vuodesta 1946. Talvi- ja jatkosodassa Turkua pommitettiin ja sodan jälkeen kaikesta oli pula. 

Ja mitä tekee YSTÄVYYSkaupunki Göteborg? Päättää auttaa turkulaisia. 

Ja voitteko kuvitella, ne ei lähetä adressia: ”voi voi teitä! mutta kyllähän teidän olisi pitänyt ymmärtää ettei mustelmilta vältytä kun isompansa kanssa rupiaa tappeleen”, Ei. Eikä sieltä lähetetä konsulttia neuvomaan mitä turkulaisten nyt pitäis tehdä ja mitä niitten pitäis ajatella tai tuntea. Ei.  Eikä ne tule pysyttämään patsasta. Ei. Ne saatanan älypäät lähettää turkulaisille TALOJA!!!

Voitteko kuvitella!? Ihan oikeita pieniä taloja! Siististi ruutukaavaan! Lähes kaupunginosan verran. Ja omille pienille tonteilleen, mihin saa mahtumaan elämän kannalta tarpeellisimman: pottumaan ja marjapensaat! Kaupunkiin jota on pommitettu! Kaupunkiin jossa on evakkoja! Kaupunkiin jossa ihmiset on joutuneet kodittomiksi!

Ne hölmöt göteborgilaset on ihan tosissaan miettineet mitä heidän ystävyyskaupunkilaisina pitäis tehdä. Ne on miettineet mitä turkulaiset vois tarvita. Ne on oivaltaneet ja perkele toteuttaneet ideansa!!! Joka on LOISTAVA! ARVOKAS! VILPITÖN!

Jos talojen tilalta olisikin pystytetty patsas niin se varmaan olis vieläkin olemassa. Adressi mainittais varmaan jossakin kaupungin historiikissa. Hätäapuna lähetetyt vaatteet olis käytetty ja ruoka syöty.

Mutta nuo talot! Kaunis pieni alue ihmisen mittakaavaan rakennettu! Siellä ne on pystyssä edelleenki, pihat siisteinä ja talot hoidettuna. Ties kuinka mones sukupolvi niitä jo asuu. Ruotsintalot on pysyvä ja elävä merkki inhimillisyydestä!

Oli kotikasvatus millainen tahansa jokaisella pitäisi olla sisäänrakennettuna edes jonkunlainen järki, häpy, tolkku ja ymmärrys!

Ja tässä kyynelehtiessäni tunnen raivon kipinän sisälläni: siis olenko täys ääliö? Pillitän sitä että ihmiset YMMÄRTÄVÄT, TAJUAVAT, AUTTAVAT  JA OSAAVAT TOIMIA TILANTEEN MUKAAN. 

Päinvastoin sen pitäis olla, itkeä sitä että ihmiset on totaalisia idiootteja, eivät ymmärrä kanssaihmisiään, näe avun tarvetta ja vaikka näkisivät eivät kuitenkaan toimi sen mukaan. Siis vailla mieltä, sydäntä ja tolkkua!

Ja ja &  så så, olisko niistä pirun svedu-pelleistä sittenkin jotain opittavaa?

ANNA LAHJAKSI AIKAA

ANNA LAHJAKSI HYVÄÄ OLOA

 

Kauneimmat lahjat ovat itse tehtyjä.
Rakkaimmat lahjat ovat niitä, joiden arvoa ei voi mitata rahalla.

Parhaat lahjat säilyvät mielessä pitkään.

 

MITÄ LAHJAKSI MIEHELLE?
Tämä on monen vaimon, rakastajattaren ja tyttöystävän joka jouluinen ongelma. Vaan eipä enää! Yleispätevä puutarhakääpiö jakaa maailmanlaajuisessa internetissä. Ohjeita, tietoa ja ideoita.

Alla olevat ajankäyttö- ja palvelukupongit sopivat lahjaksi useimmille miehekkäille. 
Laadi omat kuponkisi tai laita tulostin laulamaan. Miespuolinen partneri ilahtuu lahjasta varmasti!

 

 

 

 

Kupongit on laadittu lapselliseen heteroparisuhteeseen sopivaksi. Naiselta miehelle.
Mutta toimii myös toisinpäin: miekkonen  voi esittää kupongit joululahjatoivomuksena.

 

Mikään ei estä kehittämästä omia ajankäyttö- ja palvelukuponkeja juuri omaan suhteeseen sopivaksi.

(Kannattaa pitää mielessä, että kuponki velvoittaa lahjan antajaa. Kun äijä iskee lipukkeen käpälään on turha vedota kiireeseen, päänsärkyyn tai EU:n korkeimpaan tuomioistuimeen.
Luvattu mikä luvattu.)

 Riemukasta joulua jokaiseen tupaan, torppaan ja kamariin toivoo puutarhakääpiönne.

Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: Statussymbolit Yöllä on satanut lunta. Mutta...

Puutarhakääpiön maailmankaikkeus: Statussymbolit     Yöllä on satanut lunta. Mutta...: Statussymbolit       Yöllä on satanut lunta. Mutta keli on onneksi niin kostea, että hyvässä lykyssä tuostakin vielä päästä...

Statussymbolit

 

 

 

Yöllä on satanut lunta. Mutta keli on onneksi niin kostea, että hyvässä lykyssä tuostakin vielä päästään. Ja toivottavasti syksy muuttuu talveksi ja talvi kevääksi ilman lunta ja pakkasta.

 

Nuoskainen lumi havahdutti! Tajusin että syyslannoite on levittämättä ja kukkapenkit paskaamatta. Jotaki kuitenkin olen saanut aikaiseksi. Syksyn mittaan olen istuttanut yli 200 kukkasipulia!

 

TERVETULOA KEVÄT! Ja mahdollisimman äkkiä!




Kesällä rakentamani kasvimaan reunus on nyt sitten isketty täyteen sipulia: tulppaaneja, laukkoja, narsisseja ja joitakin pieniä jotka putkahtaa esille aikaisin keväällä. Etupihalle piti väsätä lisää kukkapenkkejä, että sain kaikki sipulit maahan.

 

Mutta sen olen oppinut, että rakennuksen seinustalle tulppaaneja ei kannata istuttaa, koska valoa kohti hakeutuessaan ne kasvattavat pitkän ja kieron varren. Kauneimmillaan tulppaani on jos se saa valoa joka suunnasta.

 

 

Ja miten ne voiki olla niin täydellisiä? Kukkasipuleita on miellyttävä käsitellä ja kaunis katsoa. Paperinen kuori rapisee käpälissä, mutta sisus on napakka ja kätkee sisäänsä elämän.
Istuttaminen on rentouttavaa ja se tehdään yleensä silloin kun kesä on ohi tai kun kesä ei ole vielä edes alkanut. Niillä on ihan oma aikataulunsa.

 

Haluatteko kuulla tulppaanien mielenkiintoisesta historiasta? Ihan sama, kerron kuitenkin.

Tulppaanit  ovat kotoisin Vähä-Aasiasta, mahdollisesti jostain Himalajan juurilta. Ne päätyivät Turkkiin kauppiaiden mukana n. 1500-luvulla. Turbaania muistuttavan tulppaanin nimi juontaa juurensa Turkista.
Varakkaat turkkilaiset lämpesivät tulppaaneihin. Jotkut sulttaanit käyttivät rahaa enemmän tulppaanitarhoihin kuin haaremeihinsa.
 

 

Tulppaanin matka jatkui Hollantiin, jossa sipuleja käytettiin ensin ravintona. Kun maku ei ollutkaan tarpeeksi hyvä, sipulit nakattiin tunkiolle ja voilá sinne puhkesi näyttävä kukka!

Hollantilaiset hullaantuivat tulppaaneihin ja tulppaaneista tuli varakkaan väen statussymboleja. Kukkien mystisyyttä lisäsi sipuleissa elävä virus, joka sai aikaan erilaisia värimuunnoksia. Sijoittajat yrittivät arvailla tulppaanin uusia muotivärejä ja kauppa kävi kuumana.
Koska sipuleita myytiin vain kesäkuusta syyskuuhun, tulppaanin sipuleja myytiin muuna aikana ”futuurikauppana”. Kaikki joilla oli vähänkään varaa käyttivät rahansa kukkasipuleihin. Kauppaan osallistuttiin vaikka siihen olisi  mennyt elinikäiset säästöt ja katto pään päältä.

Tulppaanimania oli vuosina 1634-1637 Alankomaissa tapahtunut sijoituskupla. Mahdollisesti Euroopan ensimmäinen lajissaan.
Korkeimmillaan tulppaanien hinnat olivat vuonna 1637, silloin yhdestä tulppaanin sipulista (Rembrantiksi kutsutun Semper August-tulppaanin sipuli) maksettiin summa joka vastaa 1,4 miljoonaa euroa! Yhdestä kukkasipulista!

Talouskuplan puhjettua monet menettivät rahansa. Mutta tulppaanien kasvattaminen jatkui Alankomaissa. Nykyään Hollanti tuottaa 65% kukkasipulien maailmankaupasta.

Toisen maailmasodan aikana tulppaanin sipuleja käytettiin jälleen ravintona. Wikipedian mukaan ne maistuvat maapähkinälle. Tulppaanin sipulit maistuvat myös myyrille!

Näistä ensimmäisiä jotkut ovat syöneet, toisia lähes kaikki ja kolmansia tuskin kukaan.

Myyriä voi yrittää torjua istuttamalla tulppaanien lähelle narsisseja ja keisarinpikarililjaa. Näin on mulle asiaan perehtyneemmät väittäneet.
Keväällä nähdään toimiiko!

Sen verran vielä nuita kevään airuita kehun, että kyllä niiden yksinkertaisessa kauneudessa on jotaki lumoavaa. Ja helposti tunnistettavaa. Näyttäkää tulppaanin kuvaa pienelle lapselle ja kysykää että mikä se on. Varmasti tunnistaa!

Tätä kirjoittaessa lumi on sulannut terassilta ja puiden alta. Sade ropisee katolla.

Hyvä niin.

Piti vielä guuglata Semper Augustin kuva. Kaunis puna-valkoraidallinen kukka.
Ja Keukenhof, sinne pitäis joskus päästä.

PRAEPOSIDUS PARADISI

ET PRINCEPS ANIMARUM

Suomennos otsikosta on “paratiisin päämies ja henkien ruhtinas”. Näin on arkkienkeli Mikaelia kuvailtu keskiaikaisissa saarnoissa.

Syyskuun 29. vietetään Mikaelin muistopäivää eli Mikkelinpäivää. Arkkienkeli Mikael oli mm. taivaallisen sotajoukon päällikkö, hurskaiden pelastaja ja vainajien saattaja.

”Kansanomaiset mikkelin piirteet ovat varsin kaukana päivän kirkollisesta sisällöstä, arkkienkelin taistelusta lohikäärmettä vastaan ja enkelten varjeluksesta... tämä osoittaa että kirkollinen mikkelin juhla on sattunut lähelle vanhaa kansanomaista syysjuhlaa, satokauden päättymisjuhlaa ja sen vuoksi päässyt nopeasti juurtumaan kansan suosioon.”
Näin kertoo Kustaa Vilkuna teoksessaan Vuotuinen ajantieto.

Edeltämme menneitten elämässä mikkelinpäivä on tarkoittanut sitä että tähän mennessä sato täytyy olla korjattuna ja elikot viedään laitumilta karjasuojiin, asuttiinpa missä päin Suomea tahansa.  Kesä on takana ja elämä siirtyy pihalta sisätiloihin. 

”Mikosta päre pihtiin, tutti rukkiin, kaali kuppiin, akat pirttiin ja nauriit kuoppaan.”

Monella paikkakunnalla oli tapana uhrata keritsemätön pässi tai lammas, joka oli valittu tätä tarkoitusta varten jo keväällä. Sen ”sisälmykset ja veri vietiin talon uhripuun juurelle, pää ripustettiin puuhun ja osa keitosta vietiin navettaan, muun lihan väki nautti oluen ja muiden höysteiden kera.”

Mikkelin päviästä alkoi myös runtuviikko. Palkollisten vapaaviikko ennen uutta lähes vuoden kestävää työpestiä. Runtu tulee muinaisesta ruotsinkielisestä sanasta drunta, joka tarkoitti hillitöntä bilettämistä ja riehakkaita jatkoja. Rengit ja piiat viettivät tätä yhdistettyä kesä- ja syyslomaansa tanssien, laulaen, juoden ja naiden. (Ne joilla ei ollut tietoa seuraavan vuoden pestistä on varmaan hakeneet töitä minkä danssaamiselta on kerenneet).

Tuota naimista piti tarkistaa omasta maanviljelijäsukupuustani, ja totta näyttäisi olevan:  jos ei ihan runtuviikolla niin ainakin loppukesästä alkusyksyyn on esivanhemmat häitänsä enimmäkseen viettäneet.

Runtuviikon tuoreempia muunnoksia lienee perunannostoloma, joka otettiin käyttöön kouluissa 1940-luvulla ja jatkui kunnes syysloma otettiin käyttöön  1970-luvulla.

Tässä taloudessa mikkeliä vietetään täysiä, koska nyt tuntuu olevan viimeinen tilaisuus tehdä pihahommat valmiiksi. Isäntä leikkaa nurmikkoa, jonku sortin vastine peltotöille. Emäntä kerää ruusupavut ja laittaa siemenet kuivumaan ensi kevättä varten, siivoaa pihaa ja hautaa kukkasipuleita.
Liiteri on täynnä kuivia koivuhalkoja. Kurkut on suolattu ja yrtit kuivattu.  
Tänä viikonloppuna lämmitettiin ensimmäistä kertaa takkaa. Iltapuuro valmistetaan puuhellalla.

Pässiä ei uhrata, koska sellaista ei ole. Yläkerran asukkaat (hiiret) sen sijaan saavat viimeisen ateriansa: juustoja ja suklaata. Olkoon se uhrimme tulevalle talvelle, josta toivomme lyhyttä ja lumetonta.

Mikkelinpäivän ja runtuviikon tekemisiä miettiessä tunnen yhteyttä menneisiin sukupolviin. Luonto ja vuodenajat on muokanneet toimintaamme, ajatuksiamme ja sitä mihin uskomme. Vaikka leipäni ei ole pellossa kiinni olen kuitenkin osa ihmiskunnan historian mittaista ketjua ja loppujen lopuksi tuskin kovinkaan erilainen kuin edeltäni menneet.

 

 

 

Sen verran vielä, että kukkasipuleista vain osa on maassa. Haravoimista ja muita pihatouhuja riittää vielä runtuviikollekkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

KIROSANA

 

 

***

 

Monet ihmettelee sitä miksi en pidä syksystä tai miksi vihaan talvea. Ja miksi en noudata heidän mantraansa: ”Ei ole huonoa keliä (vesisade, lumisade, pakkanen), on vain huonoa pukeutumista. Ja kaikista vuodenajoista voi nauttia kunhan vain pukeutuu sään mukaan.”

***

 

Olen täysin erimieltä. Yritän kiroilematta kertoa miksi.

 

***

 

Syksyssä ei ole mitään vikaa.

Oikeastaan siinä on paljonkin nautinnollista. Sadonkorjuuta ja säilömistä. Pihan siivoamista ja valmistautumista talveen. Vielä voi istuttaa jotakin ja tunkea maahan kukkasipuleita.

 

***

Viimeistään syyskuussa loppuu kukkien kastelu ja rikkaruohojen nyppiminen, eikä haittaa yhtään, niihin on jo ehtinyt kyllästyä.

Viimeistään lokakuussa olo on kuin juhlien jäljiltä: siivoillaan rauhallisesti, keräillään tavaroita vajaan ja ullakolle, kiitetään kesää käynnistä ja toivotaan pikaista jälleennäkemistä.

 

Syksyssä pahinta on värit ja se että syksyn jälkeen tulee vääjäämättä talvi.

***

Talvi on yks helvetin kirosana! Kylmä mutta hikinen. Ankea ja iloton vankila!

 

***

 

Talvessa vihaan eniten lunta ja lumitöitä. Ja sitä että ne on PAKKO tehä! Joskus lumitöitä tehdään saatana 3 kertaa vuorokaudessa! Hiki päässä ja hampaat vihloen. Ja lisää sataa koko helvetin ajan!

 ***

Yleensä silloin kun tulen töistä heittäidyn siihen saatana hommaan! KOSKA ON PAKKO! On pakko tehdä ainakin semmoinen väylä jota pitkin lapsi (jep, se joka on pyörätuolissa) pääsee koulutaksista sisälle. Pyörätuolia ei nimittäin lykitä kovin syvässä hangessa tai jäniksenpolkua pitkin!

 ***

Ja niille jotka haluaa lunta siksi että se tuo mukanaan valoa voin kertoa että meillä on ihan sellaiset sähkövalot! Voitteko kuvitella! Katkaisijasta painamalla TULEE VALOA! Eikä siihen tarvita lunta! Ei sisälle eikä ulos! Perkele!

 ***

 

Toinen seikka jota vihaan talvessa on pakkanen! Jos ei oo hiki niin palelee! Vaikka miten pukeutuis koskaan ei oo hyvä! Muutama miinusaste riittäis hyvin, mutta tässäkin mennään liiallisuuksiin! Ei vittu niinkö -20 Celsiusta jatkuu viikosta toiseen! VÄHEMPIKI RIITTÄIS!

  

 

 

Jos ei vieläkään mennyt perille mikä talvessa mättää niin tehdään pieni harjoitus:

• valitse itsesi kokoinen kumppani joka haraa fyysisesti koko ajan vastaan
• siirrä kumppani pyörätuolista vuoteelle
• pue kumppani ulkovaatteisiin (muistuta puettavaa, että EI SAA MYÖTÄILLÄ)
• nosta kaveri ulkovaatteissaan takaisin tuoliin
• pukeudu itse
• siirtykää +20 Celsiuksesta – 20 Celsiukseen
• huomatkaa -20 Celsiuksen tilassa, että on satanut +20 cm lunta ja sataa edelleen
• kahlaa hakemaan lapio, pyörätuolityyppi istuu sillä aikaa kärsimättömänä odottamassa
• lapioi lunta niin että voitte liikkua, niin mihin? (ehkä tielle, jos se on aurattu)
• yritä saada pyörätuolissa istuva viihtymään pakkasessa ja lumisateessa

Kokemuksesta tiedän että jossain vaiheessa tapahtuu 2 asiaa: tulee hiki ja menee hermot. Ainakin toiselle teistä käy niin, luultavasti molemmille.

Jossain vaiheessa tajuatte koko homman järjettömyyden ja palaatte takaisin sisälle, mutta ei tämä tähän vielä loppunut. Sisällä riisut omat ulkovaatteesi, nostat kaverisi pyörätuolista sänkyyn ja riisut hänen ulkovaatteensa. Ja vankilassanne  iloitsette lumesta ja pakkasesta jota jatkuu vielä monta kuukautta.

 ***

 

Jos joku kuvittelee että syytän lastani siitä että talvi on paska, ei oo tajunnu lukemaansa. En syytä ketään yhtään mistään. Ja valitan vain sellaista jolle en voi mitään, niinku talvea ja lapseni vaikeaa liikuntavammaa. Jos asioille voi tehdä jotakin, niille perkele tehdään ja pidetään turpa kiinni. Mutta jos ei voi tehdä mitään, silloin saa saatana valittaa!

***

 

Eniten surettaa poikani puolesta. Mitä enemmän tulee lunta sitä pienemmäksi käy lapsen maailma  koska silloin päästään liikkumaan vain katetuilla paikoilla.

Talvella heebo on koulussa, kotona ja joskus jossain ostoskeskuksessa. Kesällä sen lapsen maailma paljon avarampi ja vapaampi! Uskokaa huviksenne!

***



 
Kauneimmin talvesta on kirjoittanut Tove Jansson kirjassa Muumilaakson marraskuu:
”Kesä oli äkkiä niin etäällä kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan, ja tiet talosta taloon pitenivät ja kaikki ryömivät syvemmälle koloihinsa.”

***

Esitän toiveeni ilmavoimille: suokaa minulle leuto ja lumeton talvi. Kiitos.
Ja te muut: nauttikaa talvesta, pitäkää valonne ja muistakaa pukeutua sään mukaan!

 

***